Aurinko paistaa ja taivas on sininen. Meri ja Matildanjärvi ovat vielä jäässä, mutta kevättä on rutkasti ilmassa. Teimme pienen kiertoajelun/kävelyn Matildassa ihastellen taivaan sinisyyttä ja auringonsäteiden lämpöä. Ja keväthän saa siivoushormoonit (ja muutkin sellaiset) hyrräämään niin tein pienen kevätsiivouksen kirjastolle: talvitähti sai lähteä ja jotta olisi uutta luettavaa kävijöille, niin alkoi pokkariviikot. Kuvista näkyy tämänhetkinen pokkarivalikoima ja nuorten osasto. Mitähän mahtaa olla ensiviikolla?
Tag: kirjasto
Täydellinen talvipäivä Matildassa
Pikkukirjaston kylä on lomaparatiisi myös näin talvella, varsinkin kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Omaan päivään tänään kuului ensin lumityöt, pistin ranteeseen urheilukellon ja sykkeen mittaus päälle. Tulipa todistettua, että urheilusuorituksesta menee: keskisyke 131 ja maksimi 160, luokiteltuna kova- ja keskitehoinen harjoitus, ei paha.
Lumitöiden jälkeen saunaan. Avantoa ei ole lähettyvillä, mutta hankeen pääsi sentään kahlaamaan.
Seuraavaksi oli vuorossa Pikkukirjastolla käynti, ja löytyihän sieltä taas mielenkiintoista luettavaa: Pirjo Hassisen Popula. Aloitin jo lukemisen, ja koukuttaahan se, kirjoitettu todella vetävästi.
Matildan vetonauloja on merenranta, ja sen läheisyyden palvelut. Tänään joimme kahvit Marinassa ja ostimme herkkurisotot Kahvila Kyläkonttorilta. Samalla tuli vaihdettua kuulumiset kahvilanpitäjän kanssa, olimme samaa mieltä, että tällainen talvipäivä on luksusta.
Teijolla kävimme ihastelemassa kirkkoa, ja kyläkaupasta haettiin aamuksi aamupalatarpeet. Palasimme mökille ja nautimme itsetehdyt laskiaispullat. Mantelimassalla.
Ulos piti päästä vielä, kun aurinko paistoi niin kauniisti ja taivas hohti sinisyyttään. Joten pieni kävelyretki Matildanjärven rantaan oli seuraavana ohjelmassa. Sinne mennessä hiekoitin kulkuväylän Rouvan Pikkukirjastolle, se kun oli lumenluonnin jälkeen paljastuneen jään takia liukas. Ei sovi, että joku likastuisi kirjastolla käydessään. Loppupäivään kuuluu vielä pizzanteko ja leffailta.
Tervetuloa Mathildedaliin!
Också på Svenska
Tänään pikkukirjastossa oli ruotsinkielinen kirja. Mukavaa, kaikenkieliset kirjat ovat tervetulleita. Itse luen kouluruotsillani Camilla Läckbergin kirjoja, hyvin sujuu.
Uusi ruotsinkielinen kirja on Margit Palmaerin Ängeln i Menton. Vaikuttaa takakannen perusteella surullisellekin kirjalle, tulee itselle lukuun ehkä vähän myöhemmin. Muut uudet kirjat olivat Franz Kafkan Kirjeitä Milenalle ja Jenny Dahlbergin Sopivasti lihava.
Mukava, että valikoima on erilaista ja vaihtelevaa. Siitä on hyvä löytää itsekunkin luettavaa, vaikka kirjojen lukumäärähän on pieni. Hyvin ovatkin kirjat kiertäneet. Tervetuloa taas!
Kukkia ja twitteriä
Parin päivän aikana ei ole suuria pikkukirjastossa tapahtunut: yksi lastenkirja palannut kierrosta ja Roope-Sedän taskukirja lähtenyt luettavaksi. Mutta tänään tapahtui suuria ulkopuolella.
Kesän sateet tappoivat keväällä istutetun orvokin, niin oli aika tehdä uusi koristeluistutus. Mies korjasi jopa kottikärryn, niin ei tarvinnut selkä vääränä raahata tarveaineita kirjastolle, vaan sai ne helposti kärrättyä paikalle. Nyt on somasti krysanteemi ja värinokkonen aseteltu piristämään sekä ohikulkijoita että kirjastolle piipahtajia.
Tein pikkukirjastolle oman twittertilin (RouvanPikkukirjasto@RouvanP), jonne twiittailen pikku-uutisia niin pikkukirjastosta kuin muutakin kirjastoihin tai lukemiseen liittyvää. Sitä voi myös käydä katsomassa.
Säät vaihtelee, lukea voi säähän ja mielentilaan sopivaa kirjallisuutta. Löysinkin twitteristä monta mielenkiintoista tiliä, joita seuraamalla saa hyviä vinkkejä omaankin lukulistaan. Itselleni kolahti ainakin Sari Vuoriston Säätiedoitus merenkulkijoille (Amman lukuhetki@Ammanlukuhetki), ja Jane Mendelsohnin Minä olin Amelia Earhart, jossa kerrotaan yksi mahdollisuus, mitä tapahtui lentokoneen katoamisen jälkeen (Niina Tolonen@NeriumBlack). Menivät molemmat löydettävä ja luettava -listalleni.
Pikkukirjastossa kuhisee
Olimme pariviikkoa reissussa, emmekä ole olleet huolehtimassa pikkukirjastosta. Mutta ei hätää, kirjoja tulee ja kirjoja menee, ihan niinkuin on tarkoituskin. Itsellä oli Nizzanmatkalla mukana pikkukirjastosta lainattu Andaluusialainen ystävä. Se on nyt palautunut kiertoon. Oli hyvä kirja, täytynee jostain kaivaa jatko-osakin luettavaksi. Mahtaisiko ilmestyä pikkukirjastoon?
Ainut, joka ei kestänyt muutamaan viikkoa ilman huolehtimista, oli orvokki, joka oli laitettu ilahduttamaan kirjastolla kävijöitä sekä ohikulkijoita. Orvokit olivat tukehtuneet liikaan veteen purkissa, pohjasta puuttui reiät veden poistamiseksi. Asia täytyy korjata.
Mökkielämä ei ole pelkää lukemista eikä edes suppaamista vaan myös työntekoa. Nukkuaitta kaipaa uutta maalia, ja se projekti on nyt aloitettu. Onneksi on aikaa myös lukemiselle.
Uudet kirjat
Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, Pauliina Susi: Nostalgia, Mauri Sariola: Viiman pitkä siima, Alastair MacNeill: Salamurhaajien aika, Leena Laulajainen: Tulen ja jään saari.
Juhannus Matildassa
Mathildedalin kylä Perniössä, Salossa on pieni, idyllinen kylä, jossa talviaikaan ei ole kovin montaa asukasta. Kesällä kylä herää eloon, ja juhannus on sesongin huippuaikaa. Niin myös tänä juhannuksena. Kylällä kulki paljon väkeä ja autoja koko juhannusviikonlopun ajan. Vesillä oli myös ihmisiä, Matildanjärven leiripaikat ja polut olivat valloitettu iloisten kesänviettäjien toimesta. Juhannusaattona Marinan alueen täyttivät kaikenikäiset ihmiset, ja koirat myös, juhlat ja kokko olikin komeat.
Pikkukirjastoon oli tullut kaksi uutta kirjaa sitten viime näkemän: Taavi Soininvaaran Toinen peto ja Natasa Dragnicin Kanssasi aina. Taattua kesä- ja lomalukemista.
Jos kylä herää eloon juhannuksena, niin myös luonto on kukkeimmillaan pienine yksityiskohtineen.
Sadepäiviksi lapsille
Sateita ollut ja sateita luvassa, joten pikkukirjaston valikoimaan lisätty erityisesti nuorelle väelle muutama lukutekeminen: kaksi Roope-setä -lehteä ja Astrid Lindgrenin Taina Tomera, joka on suunnattu juuri lukemaan oppineille, lisäksi löytyy rottamainen tarina: Väinö ja rotta kultajahdissa.
Sadepäivinä voi myös vaikka leipoa piirakkaa. Sain alkuviikosta työkaverilta tuoreita raparperejä ja löysin verkosta perinteisen reseptin. Todella hyvä raparperipiirakka tuli, kerma tekee pohjan meheväksi.
Pikkukirjastossa tapahtuu
Kävin katsomassa mitä pikkukirjastolle kuuluu, ja siellähän oli ollut ihan vilskettä. Tapasin samalla naapurin, joka kertoi sekä tuoneensa että ottaneensa kirjan. Mainiota, kylältä paljastuu kirjanystäviä enemmän ja enemmän. Hän myös kertoi nähneensä muitakin iloisia kirjanmukaansanappaajia, voi kuinka mukavaa. Ja toden totta, useampi kirja oli lähtenyt eteenpäin.
Ja pari uuttakin oli tullut: Jack Higginsin Soolo ja Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti. Ilosena taas pääsin itsekin valitsemaan lukemista: tällä kertaa mukaan tarttui jälkimmäinen.
Aloitinkin kirjan lukemisen saman tien. Kirjassa on yhdeksän kertomusta, ja takakansi kertoo niiden liittyvän tavalla tai toisella Intiaan. Minusta on mukava lukea muista, jopa eksoottisista maista, joten valintani ei ole yllättävä. Ensimmäinen tarina on nimeltään Väliaikainen järjestely ja tapahtumapaikkana talvinen Boston. Tarina kertoo nuorta paria kohdanneesta tragediasta, varsin koukuttavasti kerrottu, selviää varmasti jo tänään miten heille käy.
Lisäsin valikoimaan tänään pari kirjaa: Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie ja Sophie Kinsella Himosoppaajan salaiset unelmat, osa sarjaa, joka viihteen lisäksi toimii opettavaisena tarinana tyyliin “älä toimi näin” :).
Näkyvillä paikallisessa mediassa
Pikkukirjaston avajaisviikonloppuna puoliso otti muutaman kivan kuvan Rouvan pikkukirjastosta, joista yhden lähetin Perniönseudun lehteen Lukijan kuva -palstalle, ja siellähän se julkaistiin mukavan tekstin kanssa. Tällä viikolla ilmestyi Eteläisen Salon kesälehti Tortone (käpy Perniön murteella), jonne kuva päätyi Kesäkirja kiertää -jutun yhteyteen. Jutussa kerrotaan muutamasta alueella olevasta Ota kirja, tuo kirja -kirjastopisteestä.